pekka streng (rare earth XII)

pekka streng - magneettimiehen kuolema (1970)

Olen ollut kauan poissa teidän luotanne, tästä ajasta, tästä kaupungista. Olen ilmaa kevyempi, hyvin vaikeasti havaittavissa. En voi edes puhua teille. Olen kuollut. — Tai paremminkin: olin kuollut, mutta yllätyksekseni löysin itseni eräänä iltapäivänä selailemassa sanomalehteä puiston penkiltä, täysin lihallisena ja hyvässä voinnissa. Se oli välähdyksenomainen oivallus, joka haihtui samantien. Siitä hetkestä lähtien olen tiennyt olevani "elossa". Kun lähdin olin vielä lapsi. Muistan, miten hento ruumis peitettiin vanhalla ikkunaverholla. Sen jälkeen olen kieltämättä varttunut aika lailla. Minusta oli tullut menestyvä ja toimelias mies. Kaikki olisi ollut hyvin ja minä olisin voinut rauhassa elää elämääni yhtäaikaa ja erikseen sekä karkeammassa että hienommassa olomuodossani, mutta huomasin, että maallinen minäni oli niin syvässä, aikakaudelleen ominaisessa horteessa, etten voinut jättää häntä. — Päätin laskeutua takaisin aineeseen. Ensin ajatus tuntui vastenmieliseltä vaikka kysymyksessä olikin uhraus minun itseni hyväksi, mutta mitä enemmän sitä ajattelin, sitä enemmän huomasin maa-elämässä houkutteleviakin piirteitä. Vanhoja muistoja tulvi tajuntaani. Keksimäni miellyttävät asiat alkoivat kasvaa ja kun en pyrkinytkään hillitsemään mielikuvitustani, tuli aineeseenlaskeumisesta lopulta pakonomainen tarve. Leijun tulevan kotikaupunkini yläpuolella. Sen merkitys minulle kasvaa hetki hetkeltä. Samoin käy minulle ymmärrettävämmäksi koko ajan. Jokainen sanoiksi selkeyttämäni ajatus tuo minua lähemmäksi teitä. — Tämä on ahdistavaa. Muistini.

Pekka Streng era un filandés que falleció de cáncer con sólo 26 años, al que quizá un día se descubra y sea obligado referenciar, antes de morir tuvo tiempo y talento para publicar dos discos y un puñado de singles, cuenta que se ha visto aumentada con los años en forma de reediciones y material anterior a su primer disco 'Magneettimiehen Kuolema', algo así como La Muerte del Hombre Imán que gabró a sus 21 años con una recomendable banda de jazz-rock de la región, Tasavallan Presidentti. Experimentación acústica, psych-folk, flauta, percusiones, saxo y Pekka a la guitarra que en compañía no abandona el aire introspectivo, místico y preciosista; el sol se cuela entre la hojas de 'Olen erilainen', 'Pitkä Kieli', 'Olen Eläin' .... que se codea con nombres y obras maestras de 1970 como Damon y Simon Finn -y de cualquier época-, de verdad.

Magneettimiehen kuolema (Love LRLP 28, 1970)
Kesämaa (Love LRLP 67 / LRC 67, 1972)

Ellipsi (es. Maikki Sirjamo): Pieni juhlija. 7" single (Love LRS 1036, 1969).
Kappale mukana myös eri esittäjiä -kokoelmalla Pieni juhlija (Love LXLP 510, 1971).
Tasavallan Presidentti: Sisältäni portin löysin. 7" single (Love LRS 2001, 1972)
Pitkä kieli
Nousin pitkän kielen päälle,
se on minun kieli.
Annan sen minua viedä
paratiisiin päin.
Mut hei, tulkaa mukaan
pitkän kielen päälle,
se luikertelee jalkani alla
paratiisiin päin!

Olin siitä unia nähnyt
ennen kuin sen löysin.

Ja paljon minulle luvattiin,
jos sille astuisin.

Hei sisko, paljon minulle luvattiin,
aaa, jos sille astuisin!

Tyt-tyy-dy...

Nyt muuttuu kaupunki lämpimäksi,
seireenin laulun kuulen.

Käy ambran tuoksu sieraimiini,
aistit huumaantuu.
Mut hei, tulkaa mukaan
pitkän kielen päälle,
se luikertelee jalkani alla
paratiisiin päin!

Olen magneettimies, ahaa!
Olen magneettimies, ahaa!
Magneettimies!

Juoksen puulta toisen luo,
kaikin voimin ravistan.
Juoksen puulta toisen luo,
kaikin voimin ravistan.Haluan hedelmän arvaamattoman.
Haluan maistaa puuta jumalan.(Juoksen puulta toisen luo...)